Assassin's Creed III

Assassin's Creed III on nimestään huolimatta jo kahdeksas julkaisu AC-sarjassa. Vaikka peli julkaistiin 1,5 kuukautta sitten, se on tällä viikolla vieläkin TOP10-myydyimmät pelit listassa. MacFeast sai pelin käteensä vasta tällä viikolla.

Oletan, että kaikki tuntevat jo Desmondin ja kumppanit. Tällä kertaa ollaan vuodessa 2012 ja Desmond yrittää pysäyttää maailmanlopun. Olin itseasiassa positiivisesti yllättynyt siitä että Desmondilla voi oikeasti pelata! Ensimmäisessä AC:ssa Desmond ei muuta tehnyt kuin ravasi Animuksen ja sängyn väliä. Heti AC3:sen alussa Desmondilla juostaan luolassa ja loikitaan seinillä kuin mikäkin ninja.
...tai salamurhaaja.

Small-Talkit on nyt käyty joten siirrytään nyt suoraan asiaan.

Connor tuntuu paljon sulavaliikkeisemmältä kuin Altair ja Ezio, mutta free-run moottorissa olisi silti vielä ihan vähän hiottavaa. Se nyt ei maailmaa kaada tietenkään, sillä free-run onkin jo tehty n.100 kertaa helpommaksi kuin ensimmäisessä Assassin's Creedissä.

Connor poikkeaa muista pelihahmoista myös siten, että Connor voi metsästää ja myydä saaliit voitoksi. Koska Red Dead Redemption on mielestäni 2. paras peli koskaan, olin tästä todella innoissani.

Kun näin ensimmäisen trailerin pelistä, en ollut sitä ollenkaan vakuuttunut. Toisin kuin Rockstar, Ubisoft on asettanut pelin oikeiden tapahtumien keskelle. Tottakai pidän Rockstarin tavasta parodioida, jollen suorastaan rakasta, mutta se tunne kuin astuit Bostonin maankamaralle ja näit edessäsi Benjamin Franklinin..

Noh, kuvataan sitä vaikka näin:

Itse historiasta pitävänä ihmisenä kokemus on todella upea. Näet Amerikan Vallankumouksen aitiopaikalta, ja voit olla jopa osa sitä.

AC3:sen taistelumoottori on laitettu kokonaan uusiksi. Se on nykyään helpompi.Ensimmäisessä AC-pelissä piti tehdä counter-attack painamalla hyökkäysnappia silloin kun miekat kolahtavat yhteen.

Heh, tässä pelissä voi pitää counter-nappia pohjassa ja aika hidastuu silloin kun vihulta voi lyödä aseen kädestä tai lävistää pään.

Pelin paras ominaisuus!

Grafiikat ovat melkeinpä upeimmat mitä olen eläessäni nähnyt videopelissä. Maisemat ovat upeita, vaikkakin suurin osa on metsää. Myös järvet, kalliot, laaksot ja eläimet on toteutettu hienosti ja ne tuntuvat todella realistisilta. Kaupungit ovat yksityiskohtaisia ja täynnä elämää (ja punatakkeja). Jos joku niissä vituttaa, niin ne ovat ne saatanan Animus-viivat aka. näkymätön sci-fi seinä! Siinä missä peli on "open-world" niin aika paljon AC-sarjalle tyypillistä latausruutua näkyy. Plussaa tulee erityisesti vuodenaikojen vaihtelusta, tosin ilman hevosta on aivan vitun perseestä tarpoa metsässä kahden metrin lumihangessa pupujen perässä.

Ikävä kyllä tämä ominaisuus on periytyvä.

Myös "aikahypyt" paikasta toiseen ottaa päähän. Joissain kohdissa se on kivaa, mutta voisin kernaasti kävellä metsätietä Bostonista New Yorkiin ja katsella maisemia. Silloin kun fast travel ei toimi niin lunta on se 2 metriä ja olet kääntynyt väärään suuntan 10 kilometriä sitten.

Pelin tarina on toteutettu loistavasti, ja se sivuaa oikeita tapahtumia Amerikan Vallankumouksen aikaan. Näet kaupungeissa oikeita rakennuksia, tapahtumia sekä sen ajan tärkeimpiä henkilöitä.

Omalla kohdalla ehdoton lemppari on kuitenkin
laivastotehtävät. Ne on toteutettu juuri sellaiseksi kuin pitääkin, eli hyppäät laivan ruoriin ja ohjaat tykkien ampumista. Siinä missä puikkelehdit kapeista Karibian kallioista avomerelle ja rannikkoon ja ammut samalla vihollislaivoja tuhannen pillun päreiksi ei voisi enää pyytää yhtään enempää. Voisin pelata pelkkiä laivastotehtäviä koko päivän. Mallia on selvästikin otettu hieman myös Red Deadista sillä metsästys on täysin samanlaista. Myös AC3:sta löytyy metsästyshaasteet, tyyliin "metsästä 5 sutta". Puun oksilla keikkuminen ja jousipyssyllä metsästäminen on ajanvietettä sekin.

Assassin's Creed III on pelisarjan mullistava peli. Pelattavuus ja ympäröivä maailma on toteutettu paremmin kuin missään edellisessä Assassin's Creedissa. Myös se että seuraat pelihahmosi kasvua aikuiseksi pienestä intiaanipojasta tuo jotakin uutta, ja luo pelaajan ja hahmon välille erityisen siteen. Connor ei sinänsä ole kiinnostunut vallankumouksesta, mutta lätkii englantilaisia turpaan siinä missä ehtii. Hän on kuitenkin ihan omalla tehtävällään, nimittäin kostoretkellä temppeliritareita vastaan. Suosittelen peliä kaikille, myös sielunkumppaneilleni jotka eivät ensimmäisen pelin jälkeen ole olleet kiinnostuneita koko sarjasta. Ilman Animus-viivoja ja Connorin kuteita tätä ei edes uskoisi Assassin's  Creediksi.