tiistai 21. toukokuuta 2013

Arvostelu - Bioshock Infinite


Viimeisin peli jonka loppu on saanut allekirjoittaneen täysin sekaisin.

Mulle ei käy koskaan niin, ettenkö tajuaisi pelin tarinaa. EI KOSKAAN.
Nyt kävi. Bioshock Infinite on tarinaltaan ihan helvetin hämmentävä ja ehkä yksi nerokkaimmista mitä olen kokenut.
Tämä on taas yksi niistä peleistä joissa tarina kukoistaa ja gameplay on "meh".

Itse pelihän on tavallaan kuten Jonez sen kuvaili: "Yksi vitun iso escort-mission". Tottahan se on. Pelin sisältö on pelkkää suunnatonta räiskintää ja tarinan etenemistä.

Columbian lentävä kaupunki on yksi upeimmista pelimaisemoista aikoihin. Koska pelin piirtoetäisyys on ainakin kunnon PC:llä ainakin viisi kertaa FarCry 3:n kokoinen, ei kaupungista jää edes mitään näkemättä. Koska peli sijoittuu 1900-luvun alkuun, on kaupunkikin sen näköinen, ihmisistä rakennuksiin. Ainoa asia mitä jäin kaipaamaan olikin aikaa hengailla tuossa upeassa kaupungissa. Kaupungista huokui hieman sama fiilis kuin RDR:n Blackwaterista.

En voi avata teille pelin juonta tarkemmin, koska en halua spoilata teiltä koko peliä. Yleisjuoni ei kuitenkaan paljasta mitään lopusta;
Pelin päähenkilö on Booker DeWitt, New Yorkilainen yksityisetsivä, joka kuittaa pelivelkojaan hakemalla Elizabethin Columbiasta ja tuomalla New Yorkiin. Booker on entinen sotilas, joka osallistui mm. Intiaanien joukkomurhaan Wounded Kneessä, ja tämä on tullut vuosien saatossa katumapäälle teoistaan. Columbian lentävän kaupungin perustajana ja hallitsijana toimii itsensä profeetaksi nimennyt Comstock. Elizabeth on siis Comstockin tytär jota Booker lähtee hakemaan.

Siinäpä pelin yleisjuoni. Se muuttuu loppua kohden kyllä vähän epäselvemmäksi.

Pelin viholliset ovat pitkälti joko Comstockin kätyreitä tai kapinallisia. Koko peli on täynnä ns. Steampunk-botteja konekivääreihin varustettuna. Ärsyttävimpiä näistä ovat Patriotit, eli siis George Washingtonin ja Abe Lincolnin robottikaksoisveljet. Joe Biden ei ikävä kyllä päässyt peliin mukaan, koska hän houraili vanhainkodissa jo vuonna 1900.

Elizabethilla on kyky  avata portteja toisiin maailmoihin, ja hän pystyy myös tuomaan asioita muista  maailmoista. Tämä kyky voi olla hengenpelastaja pahoissa tilanteissa, koska Elizabeth voi tuoda vaikkapa konekivääribotin auttamaan  vihollisia vastaan. Booker omaa myös jonkinlaisia <em>supervoimia</em>, koska hän voi mm. luoda kilven suojatakseen itseään lähettää vihollisten luodit takaisin.

Bioshock Infiniten yksi pääteemoista on maailmojen välillä pomppiminen. Pelin pääajatus on se, että jokaisille valinnoille on oma maailmansa, vaikka et tässä pelissä pääse niitä tekemään. Aivan pelin lopussa on mielestäni koko pelin hienoin kohtaus, jossa Booker ja Elizabeth ovat merellä jossa on satoja majakoita. Elizabeth sanoo että kaikki majakat ovat eri versioita samasta maailmasta. Majakoiden välille syntyy siltoja sitä mukaa kun kävelet eteenpäin. Tämä  maisema jatkuu pitkälle eteenpäin, ja Elizabethin voi nähdä juoksemassa Bookerin kanssa kaukana edessäpäin. Tässä kohtaa peli menee sekavaksi. Samassa maailmojen välisessä aulassa on myös monta eri "versiota" Elizabethistä ja Bookerista? Dafuq?

Vaikka Bioshock Infinite ei gameplaylla säväytäkään, on peli tarinaltaan ja hahmoiltaan erinomainen kokemus. Ne pelit, jossa pelaajan ja hahmojen välille syntyy side on harvassa, mutta Bioshock Infinite on todellakin yksi niistä.

- Macfeast

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ja kysymykset